Blogi muuttuu taas tarpeelliseksi

Ja samalla myös salasanasuojatuksi sellaisten kirjoitusten kohdalla, jotka ovat liian henkilökohtaisia ihan kenen tahansa luettavaksi.

Jos siis haluat lukea, ilmoita itsestäsi, mutta myös kerro jotain itsestäsi; kuka sinä olet, miksi haluat lukea? Juuri nyt omien henkilökohtaisten rajojen kunnioittaminen on tärkeää välttämätöntä.

Kiittäen,

Javiera

Arpia saa olla – ja niitä saa näyttää

Pakko vielä nopeasti tästä aiheesta kirjoittaa, koska kyllähän se samantien herätti kysymyksiä.

Kirjoitukseni Nörttitytöt-blogissa käsittelee omien etuoikeuksien huomaamista ja sitä, että on kohteliasta laittaa sisältövaroitus, jos meinaa kirjoittaa tai jakaa linkkiä aiheesta, jonka voi ymmärtää olevan toiselle vaikea, ja joka voi laukaista ikäviä asioita.

Kirjoitukseni pointti ei ole se, että pitää laittaa sisältövaroitus, koska joku saattaa pitää arpista kehoa rumana! Kauhea ajatus! Ei todellakaan.
Teen itsekin työtä sen eteen, että ihan kaikenlaisilla kehoilla on oikeus olla olemassa ja näkyä katukuvassa ja internetissä, koska kehosyyllistäminen ei ole todellakaan okei. Se on jumalauta väärin.

Jos kysymys on vaikkapa juuri kuvasta, missä näkyy mm. viiltelyn arvet, esimerkiksi haluat laittaa itsestäsi selfien someen, niin en todellakaan itse laittaisi tästä sisältövaroitusta enkä odota sitä muiltakaan.
Jos kysymys on artikkeli, joka käsittelee viiltelyä tai kuvasarja, missä viiltely on jutun aihe, laittaisin sisältövaroituksen.

Ymmärrättekö pointtini?

Toivottavasti.

Säädän.

Tänään on ensimmäinen päivä moneen kuukauteen, kun jaksan edes avata koko blogin. Ja säätää. Ja säätää säätämisestä päästyäni.

Yritän jostain saada apua siihen, että saan tämän sivun toimivaksi, muuten ei tule mistään mitään. Ja millään tarkoitan lähinnä tätä blogia. Blogista ei tule mitään ilman apua.

Haluan nimittäin yhdistää kaiken yhteen sivuun. Minussa on niin monia puolia ja olen tullut niiden kaikkien kanssa ns. kaapista ulos. Joten haluan sivuun blogikirjoitusten lisäksi oman osionsa Welukontu-projektilleni (vuodesta 2011 käynnissä ollut kierrätysprojekti), Vapaat kädet -mandalaprojektilleni, juontohommille omat sivunsa ja niin edelleen. Istuin alas ja aloin säätämään tämän WordPress-alustan kanssa, mutta kärsivällisyyttä tämä vaatii.

Mutta tiedättekö mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Sitä, että minulla on ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden sellainen olo, että pienen pieni määrä energiaa liikenee muullekin kuin sille, että pysyn pystyssä. Tekee mieli nousta pöydälle ja pyöräyttää pieni twerkkaus-voitontanssi (jos jaksaisin)!
Ja siis olkoon, etten jaksa tanssia, mutta jaksan säätää edes vähän.

Älkää siis luovuttako minun suhteeni. Kirjoituksia, paremmat sivut, kuulumisia, valokuvia… kaikkea tulee! En lupaa milloin, mutta lupaan jotain. Lupaan yrittää.

Ja tiedoksi: mitään en olisi näinä kuukausina jaksanut, ellen olisi saanut heittää rauhassa kahdeksan kentän maxikenttäyatzya ja juoda lattekahvia Telakalla ystävieni kanssa: