Kuinka rentouttaa asiakas sisätutkimuksen aikana…

Lupasin Facebook-sivuillani kertoa, miten lopulta kävi Tampellan neuvolassa.

Yhdellä sanalla: huonosti.

Pidemmin:

Sen jälkeen, kun hoitajan ja Päiväperhon työntekijöiden kanssa kävin sen kaksituntisen keskustelun, minkä päätteeksi vihdoin, luulin, toiveeni ja tarpeeni kuultiin ja tultiin siihen tulokseen, että ”tavallinen” neuvola riittää, laskin defenssini ja hengitin. Siksi seuraavaan neuvolakäyntiin en valmistautunut etukäteen henkisesti, vaan astuin pahaa aavistamatta suoraan yhteen kauheimmista lääkärikokemuksistani ikinä.

Tietenkin käynti alkoi sillä, että lääkäri kysyi minulta ”do you speak Finnish?”. Se lupaa aina hyvää. On kuin hän ei olisi lukenut minusta mitään etukäteen, mutta kyllä kävi silti ilmi, että hän oli.

Käynnin aikana minulle tehtiin sisätutkimus (kaikki hyvin) sekä juteltiin hyvin lyhyesti pahoinvoinnista (oksentaminen illalla johtuu rasituksesta tai väsymyksestä) sekä siitä, mitä tehdä, jos alkaa närästää. Lopun aikaa keskusteltiin, kyllä vaan, siirtymisestä Päiväperhon asiakkaaksi.

Lääkäri käytti järjestyksessä seuraavia argumentteja:

Kuvahaun tulos haulle excuse me meme

  • Kyllä sinun kannattaisi sinne mennä, kun sinä odotat yksin jakaikkea…
  • Sinä NYT VAAN JÄIT KIINNI Audit-kyselystä…
  • Lastensuojelulaki MÄÄRÄÄ että sinun on mentävä sinne, jos sinulla on ongelmia tämän kanssa, puhu päättäjille.

 

Kysyttäessä, onko Audit-pisteideni lisäksi mitään muuta syytä, miksi minua painostetaan ja syyllistetään Mielenterveys- ja Päihdeneuvola Päiväperhon asiakkaaksi, esimerkiksi onko käytöksessäni tai jossain, mitä olen kertonut, tullut ilmi sellaista, että minä hyötyisin Päiväperhon asiakkuudesta, lääkäri ei suostunut vastaamaan. Sen sijaan hän toisti, että minä jäin kiinni. Miten voi jäädä kiinni kyselyssä, mihin vastaaminen on vapaaehtoista?

Kun toin ilmi, että mikäli edes olisi asiaa perusteltu mielenterveysasioissa tukemisella, se olisi ollut parempi idea, koska sen puolen asiat huolestuttavat minua itseänikin, kun taas päihteisiin liittyvät kysymykset koen turhina ja tässä vaiheessa ärsyttävinä ja tungettelevina, lääkäri sanoi ”no se nyt on vaan sellainen sana siinä, ei siellä sellaista tukea saa, tai enemmän jos masentaa se ettei saa juoda alkoholia…”.

Kuvahaun tulos haulle excuse me meme

En ollut uskoa korviani.

Huomatkaa, että tämä keskustelu jatkui läpi käynnin, siis myös sisätutkimuksen aikana. Huomauttaessani, että voitaisiinko jatkaa keskustelua sisätutkimuksen jälkeen, lääkäri totesi että ”kyllä sinun täytyisi nyt yrittää rentoutua”.
Kuvahaun tulos haulle you don't say meme

Jouduin laskemaan kymmeneen. Monta kertaa. Nielemään itkua. Rauhoittamaan itseäni, nimeämään päässäni viisi asiaa, jotka näin sillä hetkellä. Olin hyvin järkyttynyt, pettynyt, vihainen ja koin oloni erittäin turvattomaksi. Sanoin ääneen, että on uskomatonta joutua taas olemaan tilanteessa, missä minua ei kuunnella, vaan edelleen jankutetaan päihteistä ja Päiväperhosta. Lääkäri itse suuttui tässä vaiheessa ja ääntään korottaen sanoi ”voidaako jutella välillä muustakin kuin päihteistä”.
”EN OLE MITÄÄN MUUTA HALUNNUTKAAN KUIN JUTELLA AIVAN MUISTA ASIOISTA AIVAN ENSI HETKESTÄ LÄHTIEN”. Olisin halunnut oikeasti huutaa sen. Mutta kuten minulle käy aina näissä tilanteissa, mitä enemmän kiihdyn, sitä korostetumman rauhallisesti ja hitaasti puhun.

Käynti loppui siihen, että tajusin, että se olisi viimeinen kerta, kun astun jalallanikaan Tampellan neuvolaan. Lääkäri kysyi, noustessani seisomaan, ”eikö tästä nyt ollut kuitenkin sinulle enemmän hyötyä kuin haittaa ja eikö sinua kuitenkin kohdeltu ihan asiallisesti?”.

Katsoin häntä silmiin. ”En ole aivan varma. Ja ei, minua ei taaskaan kohdeltu täällä asiallisesti.”

Lähdin pois itkien. Kymmenisen metriä neuvolasta alkoi tärinä. Loppupäivä meni itkuisissa merkeissä ja päänsäryssä.

Omakantaan tuli merkintä: ”Raskausseurannassa kiinnitetään huomiota jaksamiseen.”

Siihen asti, kunnes vaihdoin neuvolaa, ainoa asia, mikä vaikutti negatiivisesti jaksamiseeni, olivat käynnit Tampellan neuvolassa. 

Tiedättekö, mikä on nurinkurisinta? Keskustelin pitkään terapiassa tästä, mitä nyt tehdään. Sen tiesin, että Tampella on poissuljettu vaihtoehto minulla. Ja että siitä lähtien en koskaan menisi yhdellekään raskausajan käynnille yksin.
Mutta minne siirtyä? Terapeutti hyvin muistutti, että valitettavasti ei olisi mitään takeita siitä, etteikö jossain toisessa neuvolassa alkaisi sama farssi uudelleen, sillä Audit-kysely on Ipanassa jo. Joten lopulta päädyin siihen, että pyysin Päiväperhon sosiaalityöntekijän hoitoneuvotteluun terapeuttini luokse.
Ja päätin, että siirryn Päiväperhon asiakkaaksi sen jälkeen, kun minulle luvattiin, että se olisi ainoa paikka, missä saisin olla rauhassa päihdekyselyiltä ja saisin vihdoin ja viimein keskittyä itse raskauteen ja omaan sekä vauvani hyvinvointiin.

Asia, mikä ei koskaan aiemmin tullut ilmi: Päiväperhon ”mielenterveyspuoli” ei ole tuulesta temmattu. Minulle selvisi, että se on juuri oikea paikka minulle, mutta ei päihteiden takia, vaan koska syömishäiriötaustani takia todellakin tarvitsen erityistä tukea, jotta vahingolliset toimintamallit eivät pääse kontrolloimaan raskausaikaa. Ettei tästä tule loputonta vaa´alla käymistä ja sairasta ruokavalioon keskittymistä.

Jos tämä olisi osattu tuoda esille ekassa neuvolakäynnissä, kuitenkin olin jo ekassa puhelussa kertonut suoraan, rehellisesti ja avoimesti syömishäiriötaustastani, ja sillä osattu perustella Päiväperhon asiakkuutta, olisin harkinnut sitä aivan eri tavalla ja todennäköisesti ottanut tarjotun tuen vastaan heti.
Tampellan neuvola, you failed. Toivottavasti osaat paremmin seuraavien odottavien ihmisten kohdalla. Kaikilla ei ole minun tukiverkostojani, kokemustani terveydenhuollosta tai olemassaolevaa, toimivaa terapiasuhdetta. Kuinka paljon vahinkoa saadaankaan aikaan nytkin? Pelottaa edes ajatella.

Rehellisyys ei kannata aivan aina

Kuinka moni teistä, jotka tätä nyt luette, on joutunut koskaan lääkärin tai hoitajan vastaanotolla valehtelemaan saadaakseen tarvitsemaansa hoitoa?

En halua edes tietää tarkkaa lukua, koska kysymyksessä on surullinen, turhauttava ja raivostuttava ilmiö. Se koskettaa tällä hetkellä erityisesti muunsukupuolisia ihmisiä, mutta ongelma se on toki myös monille muillekin. Ja päätellen reaktiosta, kun otan tämän aiheen esille, se ei ole vain vähemmistössä olevien ongelma, vaikka muunsukupuolisten kohdalla näenkin sen nyt vakavana ja anteeksiantamattomana ihmisoikeusrikkomuksena.

Olen liian monta kertaa joutunut toteamaan, että minulle kuuluvan hoidon saaminen olisi ollut helpompaa, mikäli olisin joskus voinut lipsua omasta periaatteestani olla (ilmeisesti) typeryyteen asti rehellinen. Minä kun olen viattomasti kuvitellut, että kun on kysymys omasta terveydestäni, tietenkin parempi on, että minua hoitavat tahot tietävät mahdollisimman paljon.

Kuvahaun tulos haulle be honest meme

Neuvolakäynnit ovat viimeisin merkki siitä, että valehtelemalla olisin päässyt helpommalla. Lopputulos olisi ollut toki sama, mutta väitän, että olisin säästynyt turhalta ja uudelleentraumatisoivalta kahden tunnin tapaamiselta, mikäli olisin ymmärtänyt valehdella. Toki optimitilanteessa olisin säästynyt siltä ihan vain sillä, että kohdalleni olisi osunut ammattitaitoisempi hoitaja.

Tiedättekö, yritin kirjoittaa tätä jo viime viikolla. Olin kuitenkin vielä niin vihainen ja pettynyt, etten pystynyt. Lisäksi aihe ei ole yksinkertainen – tai enemminkin kysymys ei ole vain yhdestä aiheesta, vaan näihin viime aikojen kokemuksiin terveydenhuollon kanssa liittyy useampi ongelmallinen puoli. Käsittelen tässä kirjoituksessa  kuitenkin vain sitä ensimmäistä kolmesta selkeästi tunnistamastani (ja kokemastani) ilmiöstä, koska muuten tästä tulee kymmensivuinen essee. Kaksi muuta ovat vähemmistöön kuulumisen takia näkymättömäksi tekeminen ja varsinkin näin rodullistettuna naisena toiseutetuksi tuleminen, sekä uudelleentraumatisoitumisen riski.

Ensimmäinen ilmiö on se, ettei rehellisyys kannata.

Keskustelin aiheesta muutaman raskaana olleen kanssa ja olen kuullut varmistuksen monelta vanhemmalta: neuvolassa ei kannata koskaan kertoa totuutta siitä, mitä määriä on juonut alkoholia, polttanut tupakkaa tai käyttänyt kannabista ennen raskautta. Ilmeisesti sama kertomatta jättäminen kannattaa myös raskauden aikanakin.

Minähän olin rehellinen ja kerroin. En osaa mitenkään hävetä sitä, että olen viimeisen puolitoista vuotta mahdollisuuksien tullessa bilettänyt ja juonut paljon alkoholia, joten en ajatellut, että olisi mitenkään tarpeellista nytkään tehdä niin. En myöskään näe mitään ongelmaa siinä, että kyllä, kourallinen näistä kerroista on tapahtunut huonoista syistä, ja olen käyttänyt tällöin alkoholia ahdistuksenhallintakeinona – kuitenkin tietoisesti. Juomisesta olen myös yhtä tietoisesti kärsinyt aivan itse seuraukset: tästä esimerkkinä krapulat, joista en tiennyt mitään ennen kuin täytin 30 vuotta, ja kahdesti kokemani muistin menettäminen (osa illasta on hämärän peitossa), ainoat kaksi kertaa elämäni aikana.

Olen myös huomannut, että unettomuutta kärsivänä alkoholi on huono idea, joten tilanteessa, missä unettomuus on mennyt vähänkin pahaan suuntaan ja alkoholi on tuonut enemmän pahaa kuin hyvää, olen vähentänyt tai lopettanut juomisen kokonaan joksikin aikaa. Puolentoista vuoden aikana on ollut kertoja, kun olen työpäivän jälkeen mennyt parille juomalle lähiterassilleni, ja kertoja, kun olemme ystävieni kanssa juoneet jallupinoja Telakan terassilla.

Ja ylivoimaisesti eniten on tietenkin ollut päiviä ja viikkoja, kun en ole juonut tippaakaan alkoholia. Erotuksena esimerkiksi siihen ymmärtääkseni suureen joukkoon suomalaisia, jotka juovat lähes joka ilta yhden tai kaksi olutta/siideriä ja jotka joka perjantai vetävät vähintään pienet kännit. On saunaoluet, after worksit ja tarkoituksella vedetyt ”pohjat”, on etukäteen jatkoja varten hankitut viinat. On valomerkkiä edeltävän tunnin sisällä ykkösellä vedetyt shotit, koska ei oltu siihen mennessä tarpeeksi humalassa. Tietenkin tähän verrattuna minun tapani juoda vain tiukkaa viinaa (jaloviina tai tequilaa lähinnä) siemaillen rauhassa monta illan mittaan on toki epänormaalia ja epäilyttävää.

Neuvolassa kuitenkin selvisi hyvin pian, että millään tästä ei ole mitään väliä. Olin täyttänyt Ipanassa (sähköinen neuvolakortti) etukäteen AUDIT-kyselyn. Hoitaja kiinnitti siihen hyvin nopeasti huomion ja ilmeisesti kysyi vain tavan vuoksi ”tarkennusta”, koska ainoa, minkä hän näki, olivat tämän päihdekyselyn tulokset. Siis pisteeni kyselyssä, jossa jo pisteet 1-9 ovat ”lievä riippuvuus”. Ja koska ne olivat ilmeisesti jonkinlaisen rajan yli (kahdella pisteellä, mikäli ymmärsin oikein), hän oli kovin huolissaan ja koki, että ehkä minun pitäisi olla Päiväperhon asiakas.

Hän ei kuunnellut minua lainkaan. Hän hoki yhä uudelleen olevansa minusta huolissaan, mutta tarkentavaan kysymykseeni ”huolissasi mistä?” hän ei kertaakaan vastannut. Hän kiersi kehää.
– Nämä sinun testituloksesi, kyllä minä tässä vähän huolestun… Kuvahaun tulos haulle eye roll meme
– Huolestut mistä tarkalleen ottaen?
– Niin kun tässä kysytään tästä alkoholinkäytöstä, niin tässä vähän herää huoli…
– Herää huoli mistä?
– No katsos kun tässä testituloksessa on nämä vähän korkeat pisteet, niin kyllähän tässä nousee pieni huoli…

Eikä tämä siis nyt rajaannu pelkästään neuvolaan, vaan tämä toistuu muuallakin. Yksi läheinen ystäväni kertoi kokemuksestaan psykiatrilla. Hän oli hakeutunut hoitoon masennuksen ja ahdistuksen takia. Lähtökohtaisesti hän oli siis paikalla, koska hän halusi hoitoa. Hän erehtyi vaan jossain vaiheessa sanomaan, että hän haluaisi ehkä jotain lääkitystä ahdistukseen, koska muuten hänellä on ”välillä paha tapa lääkitä itseään alkoholilla”. Ja se riitti. Sen jälkeen jokaisella käynnillä psykiatri halusi puhua vain ja ainoastaan ystäväni alkoholinkäytöstä, eikä ystäväni yrittämisestään huolimatta päässyt enää työstämään ahdistuksen ja masennuksen syitä.

Se, mikä minua eniten huolestuttaa, on kuinka yleinen kirjoittamaton sääntö näyttää olevan tämä, ettei kyselyihin kannata koskaan vastata rehellisesti. Koska sehän tarkoittaa sitä, etteivät terveydenhoitoalan ammattilaiset nauti potilaidensa, anteeksi, asiakkaidensa, luottamusta – ja ilmeisesti tälle on syynsä.

Neuvolahoitaja, onneksi sentään sijainen, johon en toivottavasti enää koskaan törmää, ei siis ainoastaan ollut kuuntelematta minua, vaan lisäksi käytännössä pakotti minut suostumaan siihen, että seuraavalla kerralla paikalle tulisivat myös Päiväperhon työntekijät. Hän ehdotti tätä kolme kertaa ja kolme kertaa minä kieltäydyin, neljännellä kerralla suostuin vain, jotta hän menisi eteenpäin ja minä pääsisin kysymään asioita, jotka liittyvät JAA, ODOTAS, ÖÖ ESIM. RASKAUTEENI JA VAUVAANI. Tähän jäi aikaa noin 20 minuuttia muutenkin liian lyhyestä vastaanottoajasta, ja lopulta sekin meni päin helvettiä, koska olin siinä vaiheessa lyönyt liinat kiinni eikä minua enää kiinnostanut tämän hoitajan kanssa olla missään tekemisissä.

Ensikäyntini neuvolassa raivostuttaa minua edelleen. Ensimmäisen neuvolakäyntini hoitajan hyvin puutteelliset vuoronvaikutustaidot (jota pidän jopa tietynlaisena ammattitaidottomuutena) johti siihen, että kaksi Päiväperhon työntekijää käyttivät työajastaan pari tuntia käyntiin, joka osoittautui heille turhaksi ja minulle uudeleentraumatisoivaksi kokemukseksi. Minun piti valmistautua henkisesti tähän käyntiin. Jouduin avaamaan taas uudelle kolmelle ihmiselle hyvin kipeitä asioita vain, jotta he ymmärtäisivät kokonaisuuden ja näkisivät, että olen muutakin kuin Audit-pisteeni. Minun piti pitkän kaavan mukaan kertoa taustastani, jotta kaikki kolme ymmärtäisivät, että olen 35-vuotias itsenäinen ja aikuinen ihminen, joka pitää huolta itsestään, jaksamisestaan ja rajoistaan mm. käymällä traumaterapiassa kerran viikossa ja useamminkin tarvittaessa; jolla on vakituinen työpaikka, jota rakastaa; joka elää omien arvojen mukaista elämää; jolla on hyvä ja laaja tukiverkosto, ja jolla on poikkeuksellisen hyvä itsereflektiokyky.

Kuvahaun tulos haulle i am disappointed meme

Kaiken lisäksi kun soitin ensimmäisen kerran neuvolaan, vielä aivan pihalla kaikesta, (olin vasta edellisenä päivänä tehnyt raskaustestin – tai no, kolme testiä, ja sitten samana päivänä vielä kaksi, lopulta yhteensä muistaakseni kahdeksan), minä kerroin ihan itse  vapaaehtoisesti ja avoimesti mielenterveyshistoriastani eli masennuksesta, syömishäiriöstä ja traumaperäisestä stressihäiriöstä, ja itse edelleen oma-aloitteisesti ehdotin, että voitaisiinko järjestää neuvolapsykologin ja terapeuttini kanssa yhteinen tapaaminen tai pari, koska haluan tottakai voida mahdollisimman hyvin ja ennaltaehkäistä mitä nyt ikinä ongelmia voisikaan tulla. Näin asiakkuus Päiväperhossa olisi myös voinut tulla kysymykseen mielenterveyssyistä, (ja lopulta terapeuttini avulla tulin siihen tulokseen, että ei tarvitse) mutta ei jumalauta alkoholinkäytön takia.

 

Mikä mun pointti tässä on?

Hah. Haluan ensinnäkin vain avautua, koska VITUTTAA ja TURHAUTTAA

Oikeasti toivon myös, että tämä kirjoitus tavoittaisi mahdollisimman monta terveydenhoitoalan ammattilaista, tai alaa opiskelevia, jotta ymmärtäisitte, että teidän pitää jumalauta oppia kuuntelemaan niitä ihmisiä, jotka tulevat teiltä hakemaan hoitoa.

Jos se kysytte kysymyksiä, kuunnelkaa niitä vastauksia. Heittäkää ne tietokoneet helvettiin, lakatkaa tuijottamasta näyttöjänne, ja katsokaa sitä ihmistä siellä pöydän toisella puolella. Kuunnelkaa, mitä hän kertoo teille. Ja jos teille esitetään vastaavasti kysymyksiä, vastatkaa niihin.

On uskomatonta, että joudun yleensäkin kirjoittamaan tästä. On epäreilua, että kolmesta ja puolesta tunnista tähän mennessä tapahtuneista neuvolakäynneistä olen saanut puhua itse raskaudestani ja vauvastani enintään puoli tuntia. On järkyttävää, että toisen neuvolakäynnin jälkeen jouduin käyttämään monta päivää ja paljon voimavaroja siihen, että pääsin yli siitä kokemuksesta. Ja ei yksinkertaisesti ole millään tavalla hyväksyttävää, että vastaanotolla valehteleminen on kaikkien tuntema kirjoittamaton sääntö ja ainoa tapa, millä saa hoitoa. Kuvahaun tulos haulle fucking listen meme