Voiko laihduttaminen olla kehopositiivista?

Minulle esitettiin laihdutuskulttuuriin liittyen tällainen kysymys:

”Voiko olla kehopositiivinen ja antaa kehorauhan ja yhtäaikaa laihduttaa tavoitteellisesti?”

Lyhyt vastaus: Ei voi. Laihduttaminen ei voi koskaan olla kehopositiivista toimintaa.

Pitkä vastaus: Aivan ensimmäiseksi kysyisin: miksi tämä tavoitteellinen laihdutus?

Miksi haluat laihduttaa? Mikä on tavoitteesi?

Kehopositiivisuus, johon sisältyy kehorauha, on yhtä kuin luovuttamattomat ihmisoikeudet lihaville ihmisille (myös). Oletus on se, että lihavien pitäisi saada olla kehojensa kanssa rauhassa, eikä joutua esim. syrjityksi, kaltoinkohdelluksi, sorrettuksi tai muulla tavoin hyökkäyksen kohteeksi suuren kokonsa ja/tai painonsa takia.

Laihdutuskulttuuri taas väittää päinvastaista: mitä laihempi kehosi on, sen parempi olet ihmisenä.

Eli laihduttaminen ei voi olla kehopositiivista.

Tästä huolimatta tiedän: tämä logiikka on ”helppoa” järjellä ymmärtää, koska silti useimmissa meissä asuu se ääni, joka kuiskaa meille, että haluaisimme silti kuitenkin laihduttaa. Tämä on täysin ymmärrettävää eikä tästä pidä tuntea huonoa omatuntoa. Yritä olla antamatta tälle äänelle valtaa päättää, mitä teet kehosi suhteen, mutta älä paa energiaa siihen, että teeskentelet ettei se ääni ole olemassa. Se ääni kertoo omaa tarinaansa siitä, kuinka voimakas ja hallitseva laihdutuskulttuuri on. Tunnista se ääni laihdutuskulttuurin edustajaksi päässäsi, mutta riisu siltä kaikki valta. Joskus vielä voit viedä siltä äänen.

Kun pohdit, voisitko silti olla itsellesi hyvä ja hyväksyvä ja arvostaa itseäsi ja jopa kannattaa kehopositiivisuusaatetta, mutta silti tavoitteellisesti laihduttaa, kysy itseltäsi: MIKSI.

Miksi laihdutan?

1. Onko se terveyssyyt? Sehän se yleinen ääneen sanottu syy on. Mutta minä kysyn sinulta ja pyydän rehellistä vastausta: Jos muulla tavalla tapahtuisi niin, että ne terveysongelmat, joista nyt kärsit ja joista toivot pääseväsi eroon laihduttamalla, poistuisivat muulla tavoin, eli olisit täysin terve, mutta painosi pysyisi täysin ennallaan, olisitko tyytyväinen, vai haluaisitko silti laihtua? Entä jos voisit olla täysin terve, mutta painosi olisi suurempi? Valitsisitko pienemmän painon ja kroonisen sairauden vai lihavuuden ja täydellisen terveyden?

{Disclaimer tähän väliin: on olemassa valitettavasti sellaisia tilanteita, missä terveydenhuoltojärjestelmän ongelmallisten rakenteiden takia ihmisiltä vaaditaan laihduttamista tiettyyn painoindeksin alle, jotta he saavat tarvitsemaansa hoitoa. Näissä tapauksissa tämä kysymys ei päde, koska se on yksiselitteisesti ulkoa tuleva se paine ja vaatimus, ja siinä vaiheessa tilanne onkin jo vakavampi. Esimerkiksi vaikkapa sukupuolenkorjausprosessissa ymmärtääkseni leikkauksiin vaaditaan tietyn painoindeksin alittamista. Tällöin ihminen joutuu aika helvetin mahdottomaan tilanteeseen: kärsiä todella raskas ja vahingollinen laihduttamisprosessi, vai kärsiä esimerkiksi kehodysforiasta mahdollisesti lopun ikänsä? Todella ikävä ja kohtuuton tilanne. Voimia kaikille, jotka ovat joutuneet kokemaan tämän tai elävä paraikaa tässä tilanteessa! }

2. Jos taas haluat laihduttaa, koska haluat vaan olla pienempi, tai koska ajattelet, että olisit sen myötä kauniimpi, paremman näköinen, viehättävämpi jne, silloin vastaus on ilmiselvästi ei, tietenkään se ei ole kehopositiivista ja mitenkäänpäin se ei ole kehorauhaa. Väittämällä, että olisit paremman näköinen hoikempana, väität samalla että lihavampi versio on huonompi, rumempi, vähemmän viehättävä. Ja halusimmepa tai emme, yhdistämme vähintään alitajunnassamme kauneuden ja ihmisarvon toisiinsa, jolloin käytännössä mihin päädytään? Siihen, että lihavuus tekee meistä huonompia.

3. Jos taas haluat laihduttaa, koska se tekisi elämästäsi helpompaa… no, en voi väittää vastaan. Elämme niin läpeensä lihavuusvihamielisessä kulttuurissa, että tietenkin elämäsi olisi helpompaa, jos olisit vähemmän lihava. Vaatteita löytyisi helpommin ja halvemmalla. Ihmiset olisivat ystävällisempiä. Saisit helpommin palkankorotuksia. Sinut palkattaisiin todennäköisemmin. Kukaan ei huutelisi pilkkanimiä tai itsemurhatoivotuksia perääsi kadulla. Sinun ammattitaitoasi, kykyäsi huolehtia itsestäsi tai esimerkiksi lapsistasi, aktiivisuuttasi tai toiminnanohjauskykyäsi ei jatkuvasti kyseenalaistettaisi. Saisit todennäköisemmin laadukkaampaa terveydenhuoltoa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Sinun terveydentilaasi, mukaanlukien mielenterveyttäsi, ei tuomittaisi menetetyksi pelkän painosi perusteella.

Joten laihduta, jos haluat. Kukaan ei voi syyttää sinua siitä, koska sinut hyväksyttäisiin paremmin tämän yhteiskunnan jäseneksi, kukapa ei haluaisi olla hyväksytty? Mutta kehopositiivista se laihduttaminen ei olisi.

Lisäksi muista: häviävän pieni prosentti laihduttaneista ihmisistä onnistuu pysymään uudessa painossa. Kehomme pyrkii kaikin tavoin takaisin siihen tilaan, painoon ja kokoon, joka on sille ominainen. Usein kuullaan laihojen ihmisten kertovan, että he ovat luonnostaan laihoja. Miksi se on niin vaikea uskoa myös lihavista?

Uskon, että emme voi hallita sitä, kuinka paljon painamme. Kehomme muuttuvat eri elämäntilanteissa, jopa vuodenaikojenkin mukaan, iän mukana, stressistä, hormonimuutoksista ja vaikka mistä johtuen. Voimme hallita paljon elämässämme, mutta painonhallinta on yhtä kuin laihdutuskulttuuriin osallistumista. Se on energian, henkisten voimavarojen, panostamista asiaan, jonka olisi parempi antaa elää omaa elämäänsä. Voimme huolehtia terveydestämme monella eri tavalla, yksi niistä on yrittää löytää itsellemme sopiva liikkumisen muoto, joka tuo iloa ja hyvää mieltä ilman suorituspaineita, mutta painoon liittyvät tavoitteet paikallaan pysymisestä tai pienentämisestä on myrkyllistä ja vahingollista laihduttamiskulttuuria.

Laihdutuskulttuurin ydinsanoma on aina sama: et kelpaa sellaisena kuin olet. Et tule koskaan kelpaamaan.

Ja en tiedä teistä, mutta minä en ainakaan halua tuhlata sille enää hetkeäkään kallisarvoista aikaani.