Kirje sinulle, joka odotat aikuista lastasi jouluksi kotiin.
Oletko valmistautunut hyvin? Jos olen jotain ymmärtänyt suomalaisesta vieraskoreudesta, olet todennäköisesti miettinyt hiukan etukäteen, mitä meinaat tarjota. Joululaatikoita, lipeäkalaa, kinkkua, kahvin kanssa konvehteja.
Istun uuden kotini keittiössä kirjoittaen tätä. Leivoin juuri pellillisen joulutorttuja. Luulen, että tämä on ehkä neljäs kerta elämässäni, kun leivon joulutorttuja. Mietin tulevia jouluja, kun niitä viettää kanssani lapseni, Eliana, joka on vielä tämän joulun kohdussani, mutta ensi vuonna tähän aikaan vähintään jo konttaa. Mietin minkälaisia jouluperinteitä haluan luoda ja mitkä asiat ovat tärkeitä minulle, mitä joulun yksityiskohtia haluan korostaa ja mitä en halua edes tuoda omaan kotiini ja lapseni jouluun.
Yhtään ruokaa ei ole vielä päätynyt listalleni. Sen sijaan mietin kahta asiaa ylitse muiden: ensimmäinen on kiireetön yhdessäolo. Muistan lapsuuteni joulut, kun myös aikuiset sallivat itselleen istua alas ja lakata hössöttämästä aikuisten juttuja. He leikkivät meidän lasten kanssa. Kun olin vähän vanhempi, yhdessä pelattiin korttipelejä.
Toinen oli joulukuusi ja sen koristeleminen. Se oli minulle tärkeä rituaali, missä tärkeimpänä hahmona oli mummoni, Mamitel, jonka mukaan vielä syntymätön lapseni on nimetty: Eliana.
Mietin omia joulujani nyt aikuisena ja tulen surulliseksi. Mietin kaikkia niitä vanhempia, jotka odottavat aikuisia lapsiaan kotiin jouluksi, jotka joutuvat pettymään. Mietin teitä, joille ehkä tänä jouluna tuleekin viesti: vietän jouluni nyt muualla. Rauhallista joulua kuitenkin!
Olen teidän puolestanne hiukan surullinen, mutta ennen kaikkea olen teille vihainen. Minulla on ystäväpiirissäni paljon, oikeastaan aivan liikaa, sellaisia ihmisiä, jotka eivät tänäkään jouluna mene vanhempiensa tai sukulaistensa luokse, koska siellä ei ole heille turvallista. Osa on hyväksynyt tämän välttämättömänä pahana. Osalle se on vain päätös, joka helpottaa elämää ja sallii kerrankin nauttia joulusta. Tosi monelle se on edelleen vaikea paikka, mikä ahdistaa, koska he rakastavat perhettään, mutta heidän luonaan olemisesta pitää maksaa aivan liian kallis hinta.
Kysyin asiaa myös julkisesti. Ja vastaukset saivat minut hyvin hiljaiseksi.
”Todennäköisesti vietän joulun äitini kanssa ja saan kuulla väärinsukupuolitusta, fatshamingia ja slutshamingia sekä muuta lannistamista. Vaihtoehto on jättää hänet yksin.”
”Tuntuu, että välittömästi suvun pariin rantautuessaan joutuu nostamaan suojauksen ja valmistautumaan taisteluun oman maailmankuvansa ja elämäntapansa puolesta.”
”Sukulaisjoulut on super uuvuttavia sukulaisten jäätävien poliittisten kantojen uskonnollisuuden ja cis-larpin (eli sen, että joutuu esittämään sitä sukupuolta, mihin on kasvatettu eikä sitä, mitä on) takia. Kaverijoulussa kukaan ei myöskään kommentoi syömistä tai tuputa ruokaa tai alkoholia ”
Oletko sinä pysähtynyt miettimään tätä? Odotat aikuista lastasi jouluksi kotiin, olet suorittanut joulusiivouksen, hankkinut lahjat, ehkä vieläkin tapana on hakea ja koristella joulukuusi, suunnitellut jouluaterian – mutta oletko miettinyt, kuinka luot turvallisen ilmapiirin hänelle, jonka haluat viettävän joulua kanssasi?
Ketä odotat jouluksi kotiin? Odotatko ihmistä, jonka luulet tuntevasi? Jotakuta, jota et ymmärrä täysin? Ehkä hän on kasvissyöjä tai vegaani. Ehkä hänellä on aivan erilaiset poliittiset mielipiteet kanssasi. Voi olla, että odotat lasta, joka ei ole pitkään aikaan enää ollut lapsi vaan onkin nyt aikuinen, ja on tehnyt aivan erilaisia valintoja, kuin mitä sinä halusit hänen tekevän.
Tunnetko sinä hänet, ketä odotat jouluksi kotiin? Oletko koskaan halunnut kunnolla tutustua häneen? Sinä varmaan osaat sanoa, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mutta oletko kysynyt häneltä, mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä, ei pelkästään joulussa vaan elämässä yleensä?
Tiedätkö sinä oikeasti kuka aikuinen lapsesi on ihmisenä? Kuka hän on nyt, tässä ajassa, tänä jouluna? Vai näetkö hänet edelleen sinä henkilönä, jonka sinä haluaisit hänen olevan? Todennäköisesti rakastat häntä ja haluat hänelle parasta. Mutta valitettavasti se ei aina riitä. Sinun on myös hyväksyttävä hänet sellaisena kuin hän on. Hän ei välttämättä ole sitä sukupuolta, mihin olet yrittänyt häntä kasvattaa. Tai ehkä hän on rakastunut samaa sukupuolta olevaan henkilöön. Voi olla, että hän on päättänyt olla koskaan lisääntymättä – ja se on sinulle vaikea pala, koska haluaisit edelleen lapsenlapsia.
Joulu on vaikeaa aikaa. Vaikka perhe olisi pääasiallisesti hyvinvoiva, jouluun ladataan aivan liikaa odotuksia. Joulukuvastot, se mitä media meille näyttää, maalaavat kuvan idyllisestä, rauhallisesta ja taianomaisesta joulusta upeine ruokineen, siisteine kotineen ja onnellisine perheineen. Valitettavasti jouluna ollaan tasan yhtä inhimillisiä kuin muulloinkin – mutta sen latauksen vuoksi pinnamme on vähän kireämmällä. Lisää tähän alkoholi ja ne ehkä perhettä tai sukua koskevat puheenaiheet, joita on ehkä pitkin vuotta muutoin vaiettu, niin joulu ei olekaan idyllinen perhejuhla vaan painajainen, mistä toipumiseen menee aikaa.
Sinä, joka odotat aikuista lastasi kotiin jouluksi: sinun ei tarvitse olla lapsesi kanssa samaa mieltä kaikesta. Varsinkaan mielipideasioista, mistä tiedät että teillä on erimielisyyksiä, ei kannata ehkä jouluna aivan kauheasti jutella, mutta eihän sille välttämättä toki aina voi mitään, että syntyy pientä kinastelua siitä, mitä katsotaan televisiosta, voittiko oikea ihminen Tanssii tähtien kanssa -kisan ja olisiko sen yhden pariskunnan sittenkin pitänyt pysyä yhdessä Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa.
Aikuisen lapsesi elämänvalinnat, se kuka hän on ihmisenä, mitä sukupuolta hän on, kenet hän valitsee tai haluaa valita kumppanikseen, minkälaisessa kehossa hän valitsee elää, sekä hänelle tärkeät arvot – nämä taas eivät ole mielipidekysymyksiä. Se, kuka aikuinen lapsesi on, ei ole asia, mistä voi neuvotella. On yksi asia sanoa, ettei pidä aikuisen lapsen musiikkimakua minään, ja aivan toisenlainen sanoa, ettei pidä koko ihmistä minään.
Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys, älä siis aseta lastasi siihen asemaan, että hän joutuu jouluna tai muulloinkaan perustelemaan omia ihmisoikeuksiaan sinulle. Ymmärrä, että hänellä on oikeus elää sellaisena kuin hän on. Myös jouluna, myös sinun luonasi.
Joten jos haluat tänä jouluna aikuisen lapsesi, ehkä jopa puolisoineen tai perheineen, luoksesi, valmistaudu tällä kertaa ihan muulla tavalla kuin tekemällä laatikkokaupalla jouluruokia. Sinun ei tarvitse tietää kaikkea, mutta sinä voit kysyä. Paras ihminen vastaamaan on aikuinen lapsesi itse, mikäli välinne eivät ole vielä siihen pisteeseen tulehtuneet, että voit hänen kanssaan kommunikoida. Kysy häneltä, minkälaisen joulun hän haluaa? Minkälainen olisi aikuisen lapsesi turvallinen joulu? Mitä asioita sinun kannattaa ottaa huomioon etukäteen? Mitä sinun pitäisi oppia, jotta aikuinen lapsesi haluaa viettää joulun kanssasi?
Ja tee sitten aito yritys luoda sellainen joulu. Mutta luo se hänen tai heidän kanssaan yhdessä.
Muista vielä: aina, kun kysyt toisen ihmisen lupaa johonkin, voi olla että hän vastaa sinulle kielteisesti. Ja sinun tehtävänäsi, aikuisena ihmisenä myös, on hyväksyä ja kunnioittaa kielteinenkin vastaus. Kun on kysymys joulusta, mieti, mitä olisit voinut tehdä toisin tai paremmin. Ehkäpä kun tulee aika tehdä lupaus tulevalle vuodelle, voit luvata oppia avointa, kunnioittavaa ja turvallista kanssakäymistä. Ehkä jouluna vuonna 2019 tilanne on muuttunut ja kun uudemman kerran kutsut aikuisen lapsesi kylään, vastaus onkin varovaisen myöntävä. Ole silloin sen luottamuksen arvoinen.
Ystävällisesti,
Javiera Marchant Aedo
ps: jos olet siinä onnellisessa asemassa, että aikuiset lapsesi tulevat jouluna kylään, älä aloita joulua sanomalla ”on se hyvä että edes joskus tulet käymään”. Syyllistäminen ei kuulu turvalliseen jouluun.
Javiera Marchant Aedo 