Tytölle, joka olin 10 vuotta sitten

Rakas 23-vuotias Javiera.
Miten toivon voivani mennä ajassa taaksepäin kertomaan sinulle, että olet hyvä juuri tuollaisena.

Painat 140 kiloa ja olet tietoinen jokaisesta grammasta. Luulet, koska näin sinulle on aina kerrottu, että ollaksesi hyväksytty, rakastettu, arvokas, fiksu, vahva ja rohkea, sinun pitäisi painaa puolet siitä kilomäärästä.
Luulet, ettei sinulla ole lupaa itkeä, koska lihavat ihmiset eivät saa itkeä julkisesti. Et tykkää syödä julkisella paikalla, koska joka kerta kun syöt, saat osaksesi arvostelevia katseita: pärjäisit hyvin ilman tuotakin ateriaa.
Olet täynnä toivoa kuitenkin, koska olet lähdössä Chileen. Olet saapunut tähän maahan vuonna 92 ja siitä lähtien ollut hukassa sen suhteen, mihin maahan kuulut, mikä kulttuuri pitää sinua omanaan. Olet lähdössä sille suurelle matkalle, jonka jokaisen toisen sukupolven pakolaisen täytyisi saada tehdä. Olet lähdössä löytämään kotimaasi.
Et vielä tiedä, että myös Chilessä suurin ongelma tulee olemaan se, miten muut suhtautuvat painoosi. Tulet kuulemaan sellaisia kommentteja kuten ”jos laihtuisit vähän, varmasti löytäisit itsellesi aviomiehen”. Olet kuullut aina, että olisit nätimpi jos laihduttaisit. Tulet kuulemaan sitä Chilessäkin. 
Suurin ongelmasi on se, että pidät itseäsi kyllä kauniina, mutta luulet tietäväsi, ettet saisi ajatella niin. Tämä ristiriita on sinulle useimpina päivinä liikaa ja luulet, että ongelma on painosi eikä se, että ristiriitaa ei todellisuudessa ole.
Toivon, että voisin kertoa sinulle, että on ihan ok pitää itsestäsi sellaisena kuin olet. Toivon, että voisin sanoa, miten ylpeä olen siitä, että jaksat lääkärissä taistella jokaista sokerirasitustestiä vastaan. Olet terve, sinulla ei ole mitään hätää, ja silti kaikki sanovat sinulle, että voisit paremmin, jos laihtuisit. Tulet laihtumaan kyllä, ja tulet huomaamaan, ettei se takaa onnellisuutta. Se tuo lisää ongelmia ja se tekee vain räikeämmäksi eron kohtelussa, minkä lihavat ihmiset saavat verrattuna ”normaalipainoisiin”. Et tule koskaan tottumaan siihen ja se tulee saamaan sinut raivoihisi vielä kymmenen vuotta myöhemminkin.

Rakas minä 10 vuotta sitten. Rakastan sinua, vaikken osannut sitä silloin yhtä hyvin tai avoimesti näyttää. Olen surullinen sinun puolestasi. Mutta juuri siitä syystä lupaan, että vielä kymmenen vuoden päästäni aion jaksaa taistella joka kerran, kun sinunlaisiani, minunlaisiani, pilkataan, määritellään joksikin pelkästään painon ja ulkonäön perusteella. Lupaan sinulle, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän meitä kohdellaan yhtä huonosti. Koska minä teen työtä sen puolesta. Koska yhä useampi tekee työtä meidän hyvinvointimme eteen. Ja se työ ei ole laihtuminen, se työ on itsen hyväksyminen sellaisina, kuin me olemme. Ja me olemme arvokkaita. Meidän puolestamme kannattaa taistella.

Rakkaudella, vuoden 2016 Javiera. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s