Dramaattinen, temperamenttinen, lattari.

 

ensimmäinen päivä Suomessa

Ensimmäinen aamu Suomessa.

Se alkoi jo 90-luvulla. Olin 10-vuotias, kun tuntemattomat ihmiset tulivat kehumaan hiuksiani ja silmiäni. ”Sulla on niin tummat ja tuliset silmät!”, ”Sulla on niin ihanan paksu tukka.”
Varhaisteininä näytin fyysisesti jo naiselta. Oli leveä lantio & oli ”hyvät tissit” (kadulla kuultuna, vanhemman miehen  suusta tietenkin).
Ne kerrat, kun minulle on sanottu ”olet tumma ja tulinen, olen aina tykännyt tuollaisista lattarinaisista”, eivät ole laskettavissa kahden käden sormilla.
Opin puhumaan suomea hyvin nopeasti, koska rakastuin tähän kieleen ja sen uskomattomaan kauneuteen ja monipuolisuuteen, mutta koska puhun sitä ilman aksenttia, olen joutunut myös todistamaan, että olen ulkomaalainen. Olen kuullut ”mutta sä puhut suomea niin hyvin” myös lukemattomia kertoja. Olen varta vasten tehnyt vuosien varrella huomattavan paljon töitä sen eteen, että oppisin puhumaan suomea mahdollisimman hyvin, mutta jos kerron, että olen tullut lähes 10-vuotiaana Suomeen, täydellinen suomen kieleni johtuu siitä, että ”olin niin nuori, kyllähän silloin oppii minkä tahansa kielen”.
Olen käynyt teininä tanssitunneilla enkä ollut siellä erityisen hyvä, en huonokaan, keskiverto, minua ei valittu esiintymään. Minusta kuulemma oli jo tullut ”suomalainen”. En osaa tanssia salsaa (”mutta ettekö te kaikki osaa?”), mutta minulla on kyllä hyvä rytmitaju, koska se kuulemma ”on tullut äidinmaidossa”.
Olen istunut bussissa Tampereella ja tuntematon ihminen on ottanut pitkät, kiharat ja paksut hiukseni käteensä ja ihaillut niitä, ilmaissut kateutensa. Minä olin järkyttynyt, mutta sanoin ”kiitos”.
Kun asioin virastoissa tai muissa paikoissa, missä mennään henkilöllisyys edellä, minulle puhutaan kuin idiootille. Kovempaa, hitaasti, kallistetaan päätä sivulle ja ollaan myötätuntoisia. Usein aloitetaan puhuminen englanniksi.
Puhun mitä tahansa puhelimessa äitini tai isäni kanssa, se kuulostaa eksoottiselta ja seksikkäältä. Kun äitini soitti ja kertoi, että isomummoni oli kuollut, puhelua sivukorvalla kuunnellut työkaverini sanoi, että on aina tykännyt siitä, miten eloisalta espanja kuulostaa. Kun saman työvuoron aikana, läheisen kuolemasta järkyttyneenä, olin monta tuntia hyvin hiljaa ja tupakkatauolla pääsi pieni itku, olinkin dramaattinen. Kun kykenin kuitenkin jossain vaiheessa nauramaan jollekin vitsille, olin jo temperamenttinen.
Milloin tahansa tulen jostain vihaiseksi, suutun, turhaudun, totean jonkun epäkohdan jossain, puutun mihin tahansa vääryyteen, olenkin temperamenttinen.
Sikäli väite on absurdi, että me olemme kaikki temperamenttisia: temperamentti ei tarkoita räiskyvää tai tunteitaan voimakkaasti ilmaisevaa ihmistä yhtään sen enempää kuin sellaista, joka vaikuttaa tasaiselta ja järkkymättömältä.
Jo hyvin pintapuolisella haulla netistä löytää tiedon, että temperamentti on ”yksilöllinen tapa reagoida ja käyttäytyä. Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus, joka perustuu yksilön biologiseen ja geneettiseen rakenteeseen.
Temperamentti on siis yhtä kuin luonne. Mutta latinalaisamerikkalaisena naisena kaikenlaiset tunteiden ilmaisut ovat ”räiskyviä” ja ”voimakkaita”.

monikasvoinentitti (kopio)

Ruskeahiuksisena olen ”temperamenttisempi”, koska näytän enemmän latinalaisamerikkalaiselta.

Viime vuoteen asti oikeastaan pidin kaikkia näitä kokemuksia välttämättömänä pahana, puuduttavana ja turhauttavana, mutta sellaisena, joka kuuluu asiaan, koska olen ulkomaalainen. Pidän niistä yhtä vähän kuin siitä, että joudun käymään kyllästymiseen asti keskustelua ”mistä olet kotoisin” ja ”mutta pakkohan toisen sun vanhemmista on olla suomalainen”. Mutta mm. kiitos Koko Hubaran  ja hänen bloginsa heräsin siihen, että tälle kaikelle on olemassa yksi sana, rodullistaminen, ja että ei, se ei ole okei.

Minä olen hyvä esimerkki sellaisesta ulkomaalaisesta naisesta, joka rodullistetaan jatkuvasti – vahingossa. Koska ulkonäköni takia käyn myös ihan täysin suomalaisesta, näen hyvin selkeästi rajan siinä, missä kohti ihmisten suhtautuminen minuun muuttuu.

blondina

”Yritätsä näyttää suomalaiselta?” (välivaihe ennen vihreää tukkaa)

Se alkaa siitä hetkestä, kun ihmisten tietoisuuteen ilmestyy fakta: tuo tyyppi, joka puhuu suomea kuin suomalainen ja joka on iholtaan yhtä kalpea kuin minä itsekin, ei olekaan suomalainen!
Siitä hetkestä lähtien aiemmin ihan normaalina pidetyt tummahkot silmät ovatkin tummat ja tuliset. Poikkeuksellisen paksu tukka onkin yhtäkkiä ihanan eksoottinen piirre.
Fyysinen koskemattomuuteni, joka oli siihen asti itsestään selvä asia, onkin vähän vähemmän tärkeä, koska ulkomaalaisena ja varsinkin lattarina pakkohan minun on pitää enemmän siitä, että vieraat ihmiset koskettavat.
Ja uusi ihminen muuttuukin henkilöksi, jonka käyttäytyminen, ominaisuudet ja historia, tapa puhua, tanssia, nauraa, itkeä ja rakastaa, voidaan kaikki tietää ennalta, olettaa tietynlaisiksi, koska se on, ei ainoastaan ulkomaalainen, vaan herraparatkoon, lattari.

Pahinta on oikeastaan se, että minä liian paljon myös itsekin luulin, että näin sen on mentävä. Erehdyin pitämään itkemistä ja lamaannuttavia pelkokohtauksia dramaattisuutena ymmärtämättä, että ne ovat minussa olevien traumojen fyysisiä ilmentymiä. Virheellisesti ajatellut, että tykkään istua yksin kahvilassa, lukea ja juoda teetä, huolimatta siitä, että olen lattari. Oppinut jostain saatanan syystä pitämään kaikkia suomalaisina pidettäviä piirteitä hyvinä ja chileläisinä pidettäviä piirteitä huonoina.

Ei koskaan enää. Päivä kerrallaan opin pitämään puoliani. Jos jaksan, yritän saada muutkin ympärilläni ymmärtämään, että minä olen sellainen kuin olen, koska sellaiseksi elämäni on minut muokannut, mutta mitään luonteeni osaa ei voida enää pitää suomalaisena tai chileläisenä, vaan minä olen minä itse, Javiera.
Minulla on suomalaisia ja minulla on chileläisiä tapoja. Minä saan itse määritellä, minkälainen minä olen.
Minä olen nainen, feministi, vasemmistolainen, nörtti, chileläinen ja tamperelainen.
Puhun espanjaa äidinkielenäni, vaikka puhun ja kirjoitan suomea paremmin.
Rakastan tanssimista, mutta todennäköisesti valitsen illanvietoksi mieluummin lautapelien pelaamisen. En pidä siitä, että vieraat ihmiset koskettavat minua enkä vieläkään tykkää halaamisesta. Tykkään juoda tequilaa enkä koske kaljaan tai siideriin, koska ne ovat minusta mauttomia litkuja. En ymmärrä Pikku-Kalle-vitsejä eivätkä Kummelit aukea minulle, koska ne eivät ole koskaan olleet osa lapsuuttani, mutta haikeana muistelen El Chavo del Ochoa ja osaan kaikki Mafaldat ulkoa. Lasken edelleen päässäni espanjaksi, ja jos seurassa on yksikin toinen espanjaa äidinkielenään puhuva, kaikki kirosanat lipsahtavat minulta espanjaksi.
Ei, en aio opettaa sinua puhumaan espanjaa enkä halua auttaa sinua harjoittelemaan espanjaasi, se on minulle vastenmielistä. Lattarifanien kanssa minun on edelleen vaikeinta tulla toimeen, sillä huomaan, että silloin vasta olenkin ensisijaisesti maanosani ja kulttuurini edustaja. En aio kertoa sinulle lapsuuteni vaikeimmista traumoista vain, koska Victor Jaran elämäkerta saa sinut kyyneliin. Ei, en ole koskaan tavannut sitä pikkuserkkuasi, jonka paras kaveri kerran kävi Nicaraguassa. Ei, en tunne kaikkia chileläisiä Suomessa. Ja olen hyvin kyllästynyt joka loppuvuosi vastaamaan kysymyksiin siitä, minkälaista joulua me vietetään kotona ja lahjotaanko Chilessä. Googleta ”chilean christmas”. Ja kyllä, jokainen kerta kun olen hakenut jotain työpaikkaa, mutta en ole helvetin hyvästä hakemuksesta huolimatta päässyt edes haastatteluun, olen epäillyt, että se ehkä johtuu ulkomaalaisuudestani.

Rodullistamisen lisäksi valitettavasti minullakin on kokemuksia myös suorasta, tahallisesta rasismista. Niihin on helpompaa vastata. Rasistista huutelua on helppo osoittaa sormella (ja näyttää keskaria vastineeksi, koska sen enempää se ei minusta ansaitse), mutta rodullistamista vastaan on hankalampaa taistella.
Koska suurin osa näistä on tahattomia, vahingossa sanottuja asioita, jotka silti toiseuttavat minut. Ja moni on sellaistenkin ihmisten suusta, joita pidän kavereinani, jopa ystävinäni.
Puhun silti itsestäni ulkkiksena ja heitän sarkastista läppää Schrodingerin maahanmuuttajasta (elää sossun rahoilla ja vie työpaikat samaan aikaan), koska minulla on siihen oikeus. Mutta silti katson, että minulla on myös oikeus tulla kohdelluksi ensisijaisesti ihmisenä ja minulla on oikeus olla se, joka määrittelee mitkä osat minusta ovat mistäkin lähtöisin.
Joten kun kerron, että en tunne itseäni suomalaiseksi, älä loukkaannu äläkä väitä vastaan. Hyväksy se. Ja kun kerron, että olen tamperelainen ja kannatan Ilvestä, hyväksy sekin. On mahdollista olla molempia.

 

Minun piti odottaa 2010-luvulle asti ymmärtääkseni, että kokemukseni Suomessa chileläisenä naisena ja pakolaisena ovat rodullistetun ihmisen kokemuksia.
Minun piti tähän asti odottaa saadakseni vahvistuksen sille, että se ei ole normaalia eikä se ole oikein.
Nyt, kun asia on minullekin selvä ja kun olen saanut voimaa tiedon kautta, voin pikkuhiljaa aloittaa sen suunnattoman työn, että yritän selittää, mitä rodullistaminen on ja miksi se on väärin. Miksi on haitallista, että minuun liitetään niin paljon ennakkoluuloja chileläisyyteni takia. Voin selittää, miksi tämä vahvistaa eriarvoisuutta, ja voin varoittaa, että rodullistamisesta on vain lyhyt, aivan liian lyhyt matka rasismiin.
***
Rodullistaminen: prosessi jossa ihmisryhmään liitetään ihonvärin/uskonnon/etnisen taustan perusteella tiettyjä piirteitä, ominaisuuksia ja stereotypioita. (lähde)

Rodullistaminen edeltää rasismia ja merkitsee prosessia jossa ihmiset alkavat käsittää itsensä eri rotuihin kuuluvina yksilöinä. (lähde)

intissävierailulla

”Millä sä värjäät sun tukan?” ”Tää on mun oma väri.” ”Ihana kun sä oot niin eksoottisen näköinen!”

 

 

 

24 kommenttia artikkeliin ”Dramaattinen, temperamenttinen, lattari.

    • Hupsista saatana nimittäin. Täähän on sillä tavalla kiva juttu, että tää rodullistamisen kokemus moninkertaistuu naisena, mutta en hetkeäkään kuvittele, etteikö se muille sukupuolille olisi myös ns. perseestä.

      Tykkää

      • SI que es una putada, porque para las mujeres en los principios de 90 fuiste una amenaza, y yo como un canario que soy saludando a todas las mujeres y diciendo buenos dias y tal, como de costumbre, me miraban como las fuese a violar… Y eso jode mucho

        Tykkää

      • Es, por supuesto, terrible que te miren con miedo, pero también como mujer es horrible vivir en una sociedad donde, para estár más tranquila, cuando caminas por la calle en la noche y viene un hombre (sea de la nacionalidad que sea), es mejor cambiar de vereda o mínimo caminar con el teléfono en la mano…

        Tykkää

  1. Jee! Ihana lukea näitä fiksujen naisten hyvin kirjoittamia juttuja. Mullakin on paksu kihara tukka, mutta näin ~~kantasuomalaisena~~ (mitä se nyt onkaan, maailman kummallisin ihmisryhmä….) ei kukaan ikinä oo pitänyt sitä eksoottisena. Aika silmiä avaavaa. Ja jotenkin..plöh. Mut oon niin onnellinen, että saan kuulla näitä tarinoita! Tsemppiä 🙂

    Tykkää

  2. Joo.
    Kyllä avaa silmiä ihan siitä omasta rodullistamisesta. Olen itsekin feministi, vasemmistolainen, olen aina kokenut vastustavani raivokkaasti rasismia. Ja olen tehnyt parikin tekstissä mainittua kohtaa.
    Koska en ole rasisti, ei mun muka tarvitse enempää kyseenalaistaa maailmankuvaani. Ikävä kyllä rodullistaminen on upotettu niin syvälle ja salakavalasti suomalaiseen pääkkyyni, etten vain yksinkertaisesti edes tajunnut mitä teen.
    Rodullistamisesta PITÄÄ puhua. On ihan saatanan tärkeää, että te kykenevät pidätte melua itsestänne, koska valitettavasti ihmiset (kuten minä) ovat niin tyhmiä, etteivät vain ymmärrä sitä itse.
    Ja kyllä, vaikka kirjoitaisitte ensisijaisesti muille samasta kärsineille (Kokohan on suututtanut monia, kun on anteeksipyytelemättä kertonut kirjoittavansa ruskeille tytöille shock horror) niin on todella silmiä avaavaa.
    En osaa enempää ilmaista itseäni, liian kova krapula jotta kykenisin kirjoittamaan selkeästi.
    Haluan vain, että tiedät, että tykkään susta, blogistasi ja tavastasi kirjoittaa.

    Liked by 1 henkilö

    • Kopioin tähän vastaukseni toiseen kommenttiin:
      ”Musta on tosi paljon kaivattua toivoa herättävää se, että niin moni ottaa kokemukseni vastaan juuri kuten toivoin: herättävänä muistutuksena siitä, että joskus tahtomattaan tulee vahvistettua valtarakenteisiin pesiytyneitä ongelmia. Musta se kertoo jotain hyvää siitä, että niin moni on kokenut tekstini toisena näkökulmana yleiseen ongelmaan ja mm. sen perusteella pyrkivänsä jatkossa välttämään tällaista.
      Fiksut ihmiset ymmärtävät, ettei se tarkoita myöskään toiseen ääripäähän menemistä, sillä on mukavaa, kun maahanmuuttaneisiin halutaan tutustua ja sitä kautta myös helpottaa heidän (meidän) kotoutumistaan, mutta sen voin tehdä myös fiksusti ja rodullistamatta. Voi tutustua uusiin ihmisiin yksilöinä eikä vain lähtömaidensa tai kulttuurinsa edustajana.”

      Tykkää

  3. Ihana ja oivaltava teksti ❤ sekin on niin yksilökohtaista mikä ärsyttää ja mikä ei, vaikka rodullistaminen onkin väärin. Itseäni ei ole haitannut 'mistä olet kotoisin' tai 'vieteäänkö Turkissa joulua' – kysymykset. Briteissä asuessani sain kuulla niin paljon Suomeen liitetyistä stereotypioista, kun taas Oululaisuuteni nähdään junttimaisuutena pk-seudulla.

    Tykkää

    • Kiitos kommentistasi 🙂

      Muakaan ei haitannut joskus ennen nämä kommentit, eivät ainakaan niin kauheasti. Mutta silloin en vielä tiennyt, mistä se oli merkki ja miten se ajoi minut pikkuhiljaa pahempaan jamaan. Miten voimakkaasti se sitoi minut ja vaikutti omaan minäkuvaani, jopa kehonkuvaani, ja aiheutti pitkäksi ajaksi huomattavan määrän ongelmia.
      On ihanaa, vaikka se on tapahtunut vasta nyt, vapautua ristiriitaisuuden kahleista – koska ei ole olemassakaan mitään ristiriitaa. En ole mitään huolimatta lattarikulttuuriperimästäni, joten minun ei tarvitse selitellä mitään kenellekään enää, vähiten itselleni. Se on antanut minulle vapauden, jota olen kaivannut teini-ikäisestä lähtien.
      Mä tunnen edelleen myös ulkomaalaisia (lähinnä pakolaisia, nykyään myös turvapaikanhakijoita), jotka katsovat velvollisuudekseen jollain kierolla tavalla vastata näitä rodullistettuja käsityksiä. Se näyttäytyy velvollisuutena, koska tunnetaan kiitollisuutta siitä, että ollaan Suomessa ja ollaan elossa.
      Minä olen edelleen kiitollinen, mutta onneksi olen jo kymmenisen vuotta sitten ymmärtänyt, että kiitollisuus ei pakota minua olemaan stereotyyppinen chileläinen ja vihdoin myös ymmärtänyt, että minulla on myös oikeus olla ihan vain oma itseni ja vaatia muilta kohtelua sen mukaan. 🙂

      Tykkää

  4. Ulkomaalaisille puhuminen onkin tyhmä virhe. Teet niin tai näin, niin aina se on jollain lailla loukkaavaa. Kannattaa vain kävellä ohi sivuilleen vilkuilematta. Mariskoon, ruikuttakoon ja uhriutukoon jonkun muun hyväntahtoisuudesta ja ystävällisyydestä.

    Tykkää

    • Tosi hyvä idea! Sovitaanko, että jatkossa et ainoastaan ole puhumatta kaikille ulkomaalaisille, vaan et puhu enää kenellekään. Tämän kommenttisi perusteella puheistasi on joka tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Onnea hyvästä päätöksestä!

      Tykkää

  5. Rodullistaminen on sukua yleistämiselle. Molemmat ovat vastenmielisiä. Toki meistä jokainen on huomaamattaan saattanut moiseen syyllistyä. Aina ei ihan jokaista sanaa ehdi loppuun asti miettimään ennen kuin se tulla tupsahtaa ulos. Joskus ehtii tulla jopa sanaryöppy. Ihan kaikki ei tule edes ymmärtämättömien ihmisten suusta, keskivertoa älykkäämmällekin saattaa näin käydä. Tärkeintä lienee, että tiedostaa asian ja pyrkii toimimaan sen mukaan. Ja ainahan voi pyytää lipsahdustaan anteeksi!

    Tykkää

    • Kyllä, luulen myös, että rodullistaminen on sukua yleistämiselle.
      Ja kyllä, valitettavasti minäkin olen syyllistynyt siihen sekä kanssaulkomaalaisia kohtaan että ihan kantasuomalaisiakin kohtaan. Ja kuten sanoit, tärkeintä on se, että kun olen kerran asian tiedostanut, olen sen jälkeen tietoisesti pyrkinyt pois sellaisesta tavasta ja yrittänyt kohdata jokaisen vastaantulevan yksilönä. Kun tapaan uuden suomalaisen, en kohtele häntä kaikkien suomalaisten edustajana enkä tee enää oletuksia siitä, että hänen pitäisi olla tietynlainen, koska sattuu olemaan Suomesta kotoisin.
      Ja samaa mieltä olen siitä, että jos sattuu lipsahdus, pyytää sitä sitten myös anteeksi. Arvostan sitä muissa ja pyrin itse samaan.

      Tykkää

  6. Kiitos tästä tekstistä. On väsyttävää tulla nähdyksi jatkuvasti oman etnisen taustansa tai maansa edustajana, vaikka stereotypiat olisivat sinänsä myönteisiä (kuten ”tanssitaitoinen”).
    On a side note jotkut näistä kuulostaa asioilta, joita saa kuka vaan kuulla joka viettää aikaa oman synnyinmaansa ulkopuolella. Vietetäänkö siellä joulua, lapset oppii kieliä helpommin jne. Samoihin juttuihin saattaa ärsyyntyä, mutta en ole ihan varma, mikä niissä kommenteissa lopulta olisi kuitenkaan väärin. Vai miten näet asian?

    Tykkää

    • Ei, yksittäisenä kommenttina silloin tällöin ihan muuten vaan ei ole väärin, mutta kun se ei ole silloin tällöin eivätkä ne ole yksittäisiä ne kommentit.
      Musta on myös mielenkiintoista keskustella esim. kulttuurieroista tai eri maiden perinteistä ja tavoista, mutta en mä halua, että kun mä kerron mun nimen ja sen seurauksena nousee esiin mun kotimaani, sen jälkeen alkaa tuhat ja yksi kysymystä -leikki. Jos illanvietossa muutenkin nousee esiin esim. jouluperinteet, silloin on ihan luontevaa kysyäkin niistä.
      Tilannetaju vaan katoaa ihmisiltä silloin, kun vastassa onkin joku, joka ”kiehtoo”. Jos heinäkuussa tapaa jonkun, joka onkin toiselta puolelta Suomea kotoisin, ei häneltä kysytä jouluperinteistä ihan out of the blue eikä lähdetä kysymään henkilökohtaisuuksia sen syntymäpaikkakunnan varjolla.

      Lisäksi ongelma on siinä, että rodullistamisen myötä mut lokeroidaan eikä mun anneta lokerosta poistua, vaan väitetään vastaan, että en voi olla jotakin, koska olen Chilestä kotoisin. Mulle on myös ihan oikeasti joskus sanottu, että ihanaa, nyt musta pidetään valmiiksi jo tosi paljon, koska olen lattari. Se on musta yhtä loukkaavaa kuin se, että joku ei pitäisi musta samasta syystä. Loukkaavaa ja turhaa.

      Minä olen ihminen eli paljon muutakin kuin se, mistä olen kotoisin. Haluaisin, että mua kohdeltaisiin samalla (yksityisyyden) kunnioituksella kuin ketä tahansa muutakin.

      Stereotypia esim. tanssitaitoisuudesta saattaa myös olla esimerkiksi sinun mielestäsi positiivinen, mutta älä oleta, että se olisi kaikille muillekin. Joku, jolla on asian suhteen esim. traumoja tai huonoja kokemuksia, saattaa kokea sen myös loukkaavaksi. Joten miksi turhaan lähteä sitäkään lausumaan olettamuksiaan ääneen jo ensitapaamisella?

      Samalla tavalla se on rodullistamista, kun jos vaikka menet käymään jossain suomalaisten suosimassa turistikohteessa ja sinua kohdellaan valmiiksi huonosti käyttäytyvänä juoppona. Se on yhtä väärin.

      Tykkää

      • Hei, kiitos vastauksesta. Ajattelin tässä yhteydessä tanssitaitoista esimerkkinä sellaisesta piirteestä, johon ei luultavasti lähtökohtaisesti yleensä liitetä kamalasti negatiivisiä konnotaatioita, vaan se on pikemminkin esim. toivottavaa tai ihailtua. Varmaankin siihen saattaa liittyä joillakin ihmisillä henkilökohtaisia traumoja, niin kuin moneen asiaan.
        Tarkoitin kuitenkin nimenomaan sitä, että kansalliset tai etniset stereotypiat ovat väsyttäviä ja voivat olla harmittavia, vaikka ne periaatteessa kuulostaisivat kantavat myönteisiä asioita (tyyliin ”suomalaiset ovat rehellisiä” tai ”aasialaiset ovat fiksuja”). Osaankohan selittää?
        Siis koska monestihan ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että tällaiset stereotypiat ovat harmillisia, jos niiden ajatellaan edustavan myönteisiä asioita. Tähän taidat tosin viitata tuossa yllä, kun sanot ihmisten pitävän susta, koska olet lattari.
        Tämä esimerkki tekstistäsi tuli varmaan mieleen siksi, että suomalaisena ulkomailla törmää toisinaan oletukseen, että suomalainen/pohjoismaalainen tanssii väistämättä kuin puupökkelö. Tai on kuivakka muuten vaan, tai juoppo.

        Tykkää

  7. Kiitos avartavasta tekstistä! Itse alue- ja kulttuurintutkimusta jonkin aikaa opiskelleena tiedän kyllä nämä asiat, mutta niitä ei todellakaan ole helppo aina arjessa muistaa! Varsinkin sen huomasi selkeästi, kuinka ”fanittaessa” jotakin maata/kulttuuria, tulivat opiskelutoverini (ja minäkin) hyvin helposti rodullistaneeksi ja yksinkertaistaneeksi alueen ja sen ihmiset.

    Tykkää

    • Kiitos kommentistasi!
      Musta on tosi paljon kaivattua toivoa herättävää se, että niin moni ottaa kokemukseni vastaan juuri kuten toivoin: herättävänä muistutuksena siitä, että joskus tahtomattaan tulee vahvistettua valtarakenteisiin pesiytyneitä ongelmia. Musta se kertoo jotain hyvää siitä, että niin moni on kokenut tekstini toisena näkökulmana yleiseen ongelmaan ja mm. sen perusteella pyrkivänsä jatkossa välttämään tällaista.
      Fiksut ihmiset ymmärtävät, ettei se tarkoita myöskään toiseen ääripäähän menemistä, sillä on mukavaa, kun maahanmuuttaneisiin halutaan tutustua ja sitä kautta myös helpottaa heidän (meidän) kotoutumistaan, mutta sen voin tehdä myös fiksusti ja rodullistamatta. Voi tutustua uusiin ihmisiin yksilöinä eikä vain lähtömaidensa tai kulttuurinsa edustajana. 🙂 🙂

      Tykkää

  8. Voin vaan kuvitella, miltä susta tuntuu. Itse stereotyyppisen pohjoismaisen näköisenä ja paljon matkustavana kuulen usein ”ihanan vaaleat hiukset/ai onko teilläkin kesä?” -tyyppisiä kommentteja ja kysymyksiä, jotka jossain määrin huvittavat, mutta myös ärsyttävät, vaikkei niiden sanoja tarkoittaisikaan pahalla. Itsekin reissun jälkeen olen saattanut kertoa, millaisia ”ihmiset paikassa X ovat” eli syyllistynyt rodullistamiseen/yleistämiseen, vaikka sama ilmiö itseen kohdistuvana on matkan aikana ärsyttänyt.
    Hyvä ja silmiä avaava teksti. 🙂

    Liked by 1 henkilö

  9. Kiitos todella hyvästä tekstistä!

    Itse olen suomalainen, joka asuu ulkomailla. Saan usein kuulla esimerkiksi hiljaisuudestani (kotimaassa minua pidetään todella puheliaana) ja tunnollisuudestani (jospa nämä tietäisivät, kuinka laiska oikeasti olen). Huomaan itsekin hakeutuvani johonkin ”suomalaisen rooliin” helposti, enkä osaa olla vain minä. Helposti huomaa siirtävänsä tämän seurauksena stereotypioita eteenpäin. Vaikka ei pitäisi. Siispä kiitos.

    Tykkää

  10. ”Miten sinulla voi olla ruskeat silmät? Kihara tukka, onpa kummallista! Olet kyllä pitkä, mutta suomalaisethan ovat kaikki todella pitkiä. Kuinka monta kieltä puhut? Aah, eurooppalaiset puhuvat aina montaa kieltä. Olette niin fiksuja siellä. Me ollaan niin jäljessä kaikesta. Teette todella paljon töitä – sinäkin teet paljon töitä, olethan suomalainen! Olet niin puhelias, miten voit olla niin puhelias, mutta tunteitasi et osaa kyllä ilmaista. Tässä on marjaliisakerttu, olette kummatkin suomalaisia! Minun serkkuni entinen naapuri asuu Kökslsjfnjnkejrn-kylässä Norjassa, tunnetko paikan?”

    Kulttuurilliset päälle liimatut ominaisuudet ovat kamalia, perustuvat ne sitten ulkonäköön tai jonkun ihmisen alkuperään. Ilmiö on maailmanlaajuinen ja siihen törmää melkein missä vain, mutta se on ihan samalla tavalla pers**stä. Monilta puuttuu tietty herkkyys erilaisuudelle, maailmaa katsotaan jostain laatikosta ja siihen laatikkoon ja muihin sen ulkopuolella oleviin koitetaan sitten sulloa ne kaikki muut ihmiset. Summa summarum, hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen aihe.

    Tykkää

  11. Kiitos kirjoituksesta! Oma tyttöni on kahden kulttuurin lapsi ja toivon, ettei hänen tarvitse joutua kokemaan rodullistamista siksi, ettei ole blondi kuten äitinsä ja hänellä on erilainen (?) sukunimi.
    Itse asiassa tuota samaa hiusten hipelöintiä yms. saa blondina kokea muualla, vaaleita lapsia hipelöidään Etelä-Euroopassa, koska se on niin ihmeellistä. Ja samalla tavalla se hirvittää vaaleita lapsia kuin tummia, kiharatukkaisia lapsia täällä.
    Omien lasten ruskeasilmäisyys on minusta luonnollista, mutta muista he ovat ”ihania nappisilmiä”. Itseäni taas hämmästyttävät kirkkaansiniset silmät… Ehkä sekin on sitten rodullistamista, ehkä sitäkin pitäisi varoa… Lasten isän syntymämaassa minuun suhtaudutaan tietyllä tavalla, koska olen valkoinen.
    Samaa rodullistamista joutuvat kokemaan myös ulkomailta adoptoidut lapset.
    Tämä on kai yleismaailmallinen ilmiö – mutta se ei tarkoita, että se on oikein.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s