Kirurgi, joka leikkasi lihavaa

etuoikeus (substantiivi)
1.oikeus saada tai tehdä jotain ennen muita, oikeus jollaista ei ole muilla tai kaikilla

Keksin termin ”thin priviledge” omasta päästäni keskustellessani aiheesta laihan ihmisen kanssa. Tapani mukaan pidin intohimoisesti monologia siitä, minkälaista kohtelua sitä saa lihavana ihmisenä, kun tämä ihminen halusi, että ymmärrän, että myös laihat ihmiset saa osakseen kaikenlaista kommentointia. Tottakai, jos olet todella laiha, aivan varmasti saat kuulla siitä. Koska on enemmän okei sanoa jollekulle ”ootpa sä laiha!” kuin sanoa ”ootpa sä lihava!”. Tiesin tämän jo entuudestaan. Englanninkieliselle termille fat-shaming on olemassa myös vastine: thin-shaming. Molemmat tavat kohdata eri kokoisia ihmisiä ovat yhtä väärin.

Mutta mun pointti ei mennyt perille. Joten jouduin selittämään asian toisella tapaa. Tiedättekö termin ”white priviledge”? Lyhyesti se tarkoittaa sitä, että valkoihoinen ihminen on etuoikeutetussa asemassa vain ja ainoastaan ihonvärinsä perusteella. Samalla tavalla laiha on lihavaan nähden etuoikeutetussa asemassa. Se ei missään nimessä poista kaikkia niitä ongelmia, mitä laiha ihminen joutuu laihuutensa takia kokemaan, mutta pointti on se, että laihana ihmisenä asemasi on yksinkertaisesti lähtökohtaisesti parempi kuin lihavan ihmisen. Puuttumatta nyt yhtään niihin syihin, miksi kukin on päätynyt laihtuuteen/lihavuuteen, kysymys on kaikesta siitä paskasta, mitä ihminen saa painonsa takia kokea.
Keskustelun jälkeen menin ja etsin netistä termillä ”thin priviledge”. Tämä termi, johon päädyin itsekseni, onkin jo olemassa oleva termi, jota käytetään ainakin piireissä, missä tiedostetaan mihin kaikkeen pahaan ”body shaming” johtaa. Ja missä näille asioille yritetään tehdä jotain.
Tästä linkistä löydät 20 hyvää esimerkkiä siitä, mitä käytännössä tarkoittaa thin priviledge. Ja hakukoneesta löydät lisää linkkejä. Mutta pähkinänkuoressa kysymys on tästä: vaikka yksittäinen urpo on osoittanut laihuuttasi sormella ja kauhistellut asiaa, se ei ole silti sama asia kuin se, että ennakkoluulot, -asenteet, syrjiminen ja kiusaaminen lihavia kohtaan ovat kaikki osa yhteiskunnan rakenteita.

Tämä keskustelu nousi viimeisimmästä kokemuksestani. Tänään kävin sairaalassa esikäynnillä. Varasin ohjeiden mukaan kaksi tuntia tälle käynnille, mutta lopulta aikaa meni noin 50 minuuttia. Jokaisella oli kova kiire, hoitaja puhui niin nopeasti, että meinasin itse hengästyä kuunnellessani häntä.
Kirurgi olikin sellainen tapaus, joka kannusti kysymään mitä vaan, mutta toivoi selvästi, etten kysyisi mitään. Oli kiire. Kiirekiirekiire. Lähtiessään hän sanoi hoitajalle ja minulle:

”Selvä, jatkakaa te, minä… lähden leikkaamaan lihavaa.”

Aiemmin hän oli jo kysynyt tähän mennessä tippuneista kiloista ENEllä ja siinä missä ei tarpeeksi tiputtaneita moititaan liian hitaasta laihtumisvauhdista, ei hyvin tiputtaneelle kuitenkaan heru kiitosta tai kannustusta. Sen sijaan se onkin ”helppoa”, koska:

Tällaisille tavallisille ihmisille (nyökkää itseensä päin) tiputtaminen tuntuu ahdistavalta, mutta te (lihavat ihmiset) kyllä osaatte laihtua.

Siinä, missä tuo ”lähden leikkaamaan lihavaa” heitto saattoi olla kirurgin puolelta tarkoitettu hauskaksi, tuo jälkimmäinen heitto oli mielestäni loukkaavin. Koska se oli normaalia puhetta. Kuultu tuhat kertaa tuhannen ihmisen suusta. Potenssiin tuhat.
Sillä me, lihavat ihmiset, olemme erikoisia ihmisiä lihavuutemme takia. Emme ole tavallisia ihmisiä. Hyvä, jos olemme ihmisiä lainkaan. Meistä ehkä saattaa tulla ihmisiä, jos laihdumme kovasti. Ja olemme jokaisesta tippuneesta kilosta ylitsevuotavan kiitollisia. Loputtomassa kimaltelevan keijupölyn kyllästämässä ällöttävän positiivisessa, kyyneliin asti liikuttuneessa ja kaikkien elämämme jäljelläolevien sekuntien kestävässä täydellisen onnellisuuden ja totaalisen ongelmattomuuden tilassa, koska emme ole enää lihavia.

No siis haistakaa nyt paska.

Liiottelenko tällä thin priviledge -jutullani? En muuten liioittele, yhtään. Lihavana ihmisenä saan laihoja todennäköisemmin huonompaa kohtelua. Pyytämättä neuvoja ruoan, liikkumisen ja elämänhallinnan suhteen. Pitkiä katseita kun syön jäätelöä. Ihmetteleviä kysymyksiä, kun liikun pyörällä joka paikkaan. Loukkaavia kommentteja tuntemattomilta ihmisiltä. Perusoletuksen siitä, että jokainen koskaan kärsitty pienikin sairaus johtuu liikakiloistani (kyllä, myös flunssa). Epäuskoisia katseita, kun kerron, ettei minulla ole edes korkeaa kolesteroliarvoa. Ja automaattinen oletus, että mikäli painoni laskee, elämänlaatuni paranee.

2 kommenttia artikkeliin ”Kirurgi, joka leikkasi lihavaa

  1. Jep, allekirjoitan täysin tämän. Voisin sanoa että Aamen.
    Ja tuo kirurgi. Luulen että sama kirurgi leikkasi minutkin. Ja täysin samanlainen hän on ollut minunkin käynneilläni. 2kk:n kontrollissa olin vastaanotolla 7 minuuttia, sinä aikana käytiin KAIKKI läpi. Kun sanoin, että sepä kävi äkkiä, kirurgi vastasi: ”olen tunnettu siitä”. Että semmoista. Kuulemma hän on oikein taitava kirurgi kuitenkin!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.